Lähipiiriini syntyi viime viikolla pieni poika, joka on sekoittanut meidän kaikkien elämän, toki hyvällä tavalla. En ole aiemmin ollut vauvojen kanssa läheisissä tekemisissä, joten kaikki on minulle uutta. Olen jopa kehittänyt vauvakielen ja tietyn puhetyylin, jota käytän vauvan kanssa. Silti on ihan kivaa, ettei minun tarvitse kuitenkaan huolehtia vauvasta koko aikaa, kun tuntuu että lyhyenkin hoitamisen jälkeen on uupunut olo. En ole aiemmin ymmärtänyt, kuinka työlästä lapsen hoitaminen onkaan. Vein tuliaisiksi sairaalaan söpön foliopallon Tiimarista. Alla sukulaistädin taidonnäytteitä. Vauvojen kanssa tuntuu olevan tarkkaa värien kanssa, pojalle vaaleansinistä ja tytöille vaaleanpunaista.
3 kommenttia:
Onnea tädille jos et ihan vaikka täti olisikaan. Suomen kielessä on niin kiva juttu, kun täti voi olla täti olematta sukulainen. Ja kyllä vain ovat väriasiat tarkkoja: kauhistus jos pienellä pojalla olisi vaaleanpunaista ja tytöllä vaaleansinistä! Teillä taitaa olla suvussa kästityötaituri. Ihania ovat! Tavattoman kauniita.
Kiitos! Ihanaa, että joku osaa tehdä tällaisia..musta noita värejä voisi kyllä vähän sekoittaa, ei nyt ihan vaaleanpunaista pojalle mutta eikai se nyt niin tarkkaa ole..:)
Tytär, tässä asiassa olen oppinut että ei pidä riskeeraaman. Varma on varma. Vaikka kuinka miettisi vaaleankeltaista tai -vihreää, niin olen huomannut, että vaaleanpunainen ja -sininen ovat toivottuja. Siis perusteissa pitänee tässäkin lajissa pysyä.
Lähetä kommentti