Peking

Dim sum-kurssia odotellessa katselin kuvia talven Pekingin-matkalta. Pidin enemmän Pekingistä kuin Shanghaista, jäljellä oli enemmän vanhaa asutusta ja muutenkin Pekingissä on enemmän nähtävää. Kiinassa on jotenkin jännittävää matkustaa, koska siellä on niin erilaista kuin Suomessa. Jännittävällä en tarkoita pelottavaa, Kiinassa on mielestäni todella turvallista. Hassua on myös se, että sellaisessa miljoonakaupungissa kuin Peking vaaleat eurooppalaiset ovat nähtävyys. Meitä tuijotettiin suu auki, osoiteltiin naureskellen sormella, kuvattiin kameralla ja videokameralla ja usein tuijottaja kääntyi vielä ohikäveltyään katsomaan peräänsä. Lapset olivat myös suloisia, kerran pieni tyttö kääntyi metron portaissa ujosti naureskellen minuun päin ja sanoi "Hello, how are you?" ja toisen kerran pikkupojat toivottivat "Happy new year to you!"



Lyhtyjuhla päättää kiinalaisen uuden vuoden ja kauniita lyhtyjä näkyikin ympäri kaupunkia. Illalla oli myös ilotulituksia ja pienemmät pommit paukkuivat hutongeissa tuntikausia.



Lama-temppeli oli ehdottomasti käymisen arvoinen, tosin olen muutenkin kiinnostunut käymään matkoillani kirkoissa ja temppeleissä ja nunnien, munkkien tai vaikka ortodoksijuutalaisten näkeminen on jostain syystä aina yhtä jännittävää. Ehkä siksi, että Suomessa uskonto ei näy arkipäivässä tai kadulla oikeastaan mitenkään.

Houhai-järvellä oli kaunista, mutta siellä oli myös ärsyttäviä riksha-kuskeja ja paljon turisteille tehtyjä baareja ja kahviloita. Pekingissä oli helmikuussa kylmä, joten jos matkan ajankohdan pääsee itse valitsemaan, suosittelen muuta ajankohtaa. Toisaalta ehkä turisteja oli vähemmän, kuin miellyttävänä vuodenaikana?

Hutongeissa eli vanhoissa asuinalueissa riittää ihmeteltävää. Niiden määrä vähenee koko ajan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä.

Erikoisia kulkupelejä näkyi paljon, vaikka autokanta vaikutti modernimmalta kuin Suomessa.

Ihmiset ovat usein kiinnostavampia kuin monumentit. Matkalla hauskaa ja rentouttavaa ajanvietettä onkin istua kahvilassa ja katsella mitä ympärillä tapahtuu.

Kahlasimme Kielletyn kaupungin läpi, mutta hallit ja aukiot olivat aika samanlaisia, joten keskityin tarkkailemaan kiinalaisia.



Paljon jäi vielä näkemättä ja mm. Kiinan muurille emme ehtineet emmekä jaksaneet siinä säässä lähteä. Ensi kerralla sitten! Jos se minusta on kiinni, tulen palaamaan Kiinaan vielä monta kertaa. Kun ehdin teen vielä toisen postauksen käytännön vinkeistä ja suosikki-ostospaikastani eli Panjiayuanin viikonloppumarkkinoista, joissa myydään antiikkia/vanhoja esineitä, käsitöitä, huonekaluja ja muuta mielenkiintoista.