Joulun pikkuflunssan jälkeen iskikin sitten oikein kunnon flunssa, jota olen sairastanut nyt kuusi päivää. Nyt alkaa olemaan hieman parempi olo mutta vielä ei voi haaveillakaan edes kevyestä liikunnasta. Uuden vuoden suunnitelmatkin peruuntuivat. Olenkin keskittynyt kirjojen lukemiseen ja katsellut myös True Bloodia DVD:ltä. Tv:stä ei tule tähän aikaan vuodesta mitään katsottavaa.
Sain Oprahin epävirallisen elämäkerran joululahjaksi. Oprah-fanina luin tuon 600-sivuisen järkäleen muutamassa päivässä. Oprah ei ole osallistunut kirjan tekemiseen ja siinä tuodaankin Oprahista esiin vähemmän miellyttäviä asioita, joiden perusteella Oprah vaikuttaa valehtelijalta, kaksinaamaiselta, vallanhimoiselta, kylmältä, välinpitämättömältä, pikkusieluiselta ja tavalliseen elämään kosketuksen aikaa sitten menettäneeltä eli täysin erilaiselta kuin mitä ohjelman perusteella voisi kuvitella. Kirjan mukaan Oprah säteilee kun tv-kamerat käyvät mutta tämä säteily ja kiinnostus ihmisiä kohtaan häviää samantien, kun ne sammuvat. Eihän tuollaiseen asemaan voi päästä ellei ole vallan- kunnian- ja rahanhimoinen, se on selvä. Ja kun siihen asemaan pääsee se muuttaa ihmistä varmasti, mutta silti olin pettynyt esikuvaani. Kirjan lukemalla ymmärtää miten paljon valtaa Oprahilla on ja että hän myös käyttää sitä väärin. Oprahia ei kannata suututtaa.
Kirjastosta lainattu Kathryn Stockettin Piiat oli myös niitä kirjoja, joita ei halua laskea käsistään. Ensin ajattelin, että ympäristö johon kirja sijoittuu eli Missisippi 60-luvun rotuerottelun aikaan on vähän kulunut aihe. Tuota aikaa kuvataan kuitenkin mielenkiintoisesti sekä palvelijoina toimivien mustien naisten, että valkoisen normista poikkeavan naisen silmin ja lisäksi jännittävä juoni kuljettaa tarinaa eteenpäin. Kirjassa on ihanan värikkäitä henkilöhahmoja ja kohtaloita. Kirjailija on kasvanut tuolla alueella mustan palvelijan kasvattamana, mikä on varmasti yksi syy uskottavaan kuvaukseen. Suosittelen lukemaan!
Lukupinossa odottavat:
2 kommenttia:
Tulin pitkästä aikaa kurkkimaan josko olisit taas palannut blogin pariin ja täällähän Sinä jo olitkin!
Kuule, tuosta Oprahin kirjasta oli juttua aika lailla syksyllä (vai oliko se kesällä) kun se täällä ilmestyi. Sanoisin, että kannattaa jättää omaan arvoonsa. Oprah ei tosiaankaan suostunut yhteistyöhön kirjailijan kanssa, joka on kunnostautunut törkykirjojen saralla. Hänen kirjansa eivät myisi jos hän kirjoittaisi epäskandaalimaisesti.
USA on siitä jännä maa, että täällä voi kirjoittaa toisesta vaikka täyttä kukkua. Isot starat eivät lähde näistä oikeudessa taistelemaan: olisi vain rahan ja ajan menoa ja toisi turhaa mainetta kirjoittajalle.
Minä uskon, että kukaan ei jaksa olla hyvä koko aikaa. Uskon kuitenkin myös, että se Oprahin säteily ja hyvyys, halu auttaa mutia, tulee suoraan sydämestä.
Voitaisiin vaikka kysyä, mitä kirjailija on itse saanut elämässään ihan omin avuin aikaiseksi (esim. ilman Oprahia) ja mitä Oprah on saanut aikaiseksi.
Aina on niitä, jotka haukkuvat kun karavaani kulkee.
Hyvää alkanutta vuotta!
Kiitos Johanna kommentista! Vitsi, haluaisin uskoa että jutut eivät ole totta mutta jotenkin niitä ikäviä juttuja oli liikaa..tosiaan kukaan ei ole pyhimys vaikka julkisuudessa olevilta sitä ehkä odotetaan ja onhan Oprah saanut paljon enemmän hyvää aikaan kuin suurin osa ihmisistä ikinä..eli pitää varmaan tosiaan suurimmaksi osaksi jättää omaan arvoonsa ja jatkaa Oprahin fanitusta. ;)
Lähetä kommentti